Epäonnea ja lumisia muistoja.

Joulun lähestyessä olen miettinyt paljon sitä, missä olin vuosi sitten. Vietin viimeisiä päiviä Suomessa ennen Saksaan muuttoa ja käveleskelin paljon ympäri kaupunkia valkean hiljaisuuden vallitessa, miettien tulevaa muuttoa ja stressaten kaikkea siihen liittyvää.

Viimeiset pari päivää ovat itse asiassa olleet hiukan epäonnekkaat, sillä selvisi, että perheeni lähettämä joululahjapaketti oli tullut Saksaan, mutta muutaman sattuman vuoksi se palautuukin lähettäjälle....eli takaisin Suomeen. Tämä tarkoittaa, että lahjat eivät nyt sitten tänä vuonna ehdi luoksemme jouluksi. Itse asiassa sama juttu kävi viime vuonna kun itse lähetin lahjoja Hampuriin. Paketti palautui luokseni kahden viikon päästä ilman selitystä. Posti onneksi suostui lähettämään paketin uudelleen samaan hintaan, mutta jouluksi se ei perille ehtinyt. 

Minua ei nyt ihan hirveästi haittaa, vaikka lahjat meille vähän myöhässä tulevatkin. Saadaan ikään kuin toinen joulu sitten tammikuun puolella! Kaikenkaikkiaan joulu ei ole kuitenkaan lahjoista kiinni, varsinkaan näin aikuisiällä. Lapsena oli eri juttu tietenkin, kun joulupukin tuloa odotettiin sydän kurkussa ja lähes pissat housussa. Nykyään odotan lähinnä sitä, että saan ruoka- ja suklaakoomassa vaipua illalla syvään uneen. Tähän tavoitteeseen on tarkoitus päästä myös tänä vuonna!

Päivän piristykseksi olen myös katsellut kuvia vuoden takaiselta ajalta, kun lumivaippa peitti kotikaupunkini. Eihän näitä katsoessa voisi edes olla masis. Tänne on muuten luvattu jouluksi +10 astetta ja sadetta, mutta ei anneta senkään masentaa!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin on hyvä päättää päivä. 


- Tiina